Tunteikas vanhemmuus

Erityislapsen vanhemmuus on rooli, johon kukaan ei osaa ennalta valmistautua ja johon kasvetaan moninaisen, joskus kivuliaankin matkan kautta. Vanhemmuutta voisi kuvailla pitkäksi juoksumatkaksi, jonka maaliin yksiselitteisiä ja valmiita opasteita ei ole kellään. Erityisvanhemmuus avaa oven kokonaan uuteen maailmaan ja opettaa ymmärtämään erilaisuutta, mutta opettaa myös vanhemmista itsestään. Matka on täynnä erilaisia tunteita, huumoria, haasteita ja ennen kaikkea elämän iloa ja uskallusta elää (Alatalo 2016). 

Kun oma lapsi saa diagnoosin, se pysäyttää ja tulevaisuus voi näyttää pelottavalta ja epävarmalta. Pikkuhiljaa aika kuluu ja arki lähtee pyörimään omalla painollaan. Erityistä arkea osittain selittävän ja ymmärrystä lisäävän diagnoosin saaminen voi kestää kauankin, osalle se ei tule koskaan. Usein onkin helpompaa hyväksyä lapsen selkeä diagnosoitu tuen tarve kuten liikkumista haittaava fyysinen vamma. Sen sijaan sosiaalisen ja emotionaalisen tuen tarvetta, joka näyttäytyy ympäristölle haastavana käyttäytymisenä, ei aina ymmärretä samalla tavoin. (Ahonen 2017, 16.) Haastava käyttäytyminen voi ilmetä aggressiivisena ja uhmakkaana köytöksenä, ylivilkkautena ja tarkkaamattomuutena, voimakkaina tunteenpurkauksina tai voimakkaana vetäytymisenä.

                                             Kuva 1: Tekijänoikeusvapaa kuva, haettu Pixabay-palvelusta

Vanhemmuuteen kuuluu lapsen voimakkaiden tunteiden kohtaaminen ja aikuisen rooli niiden tukemisessa on keskeinen. Lapsi, joka harjoittelee tunnetaitojaan ja tarvitsee siihen tukea, saattaa esimerkiksi pettymyksen tai kuormittumisen edessä ajautua voimakkaan ja hallitsemattoman tunteen valtaan. Tällöin lapsi on siinä hetkessä menettänyt omien tunteidensa säätelykyvyn ja toisten ihmisten tunteiden tai reaktioiden huomioiminen on vaikeaa. (Ahonen 2017, 18-19.)

Tunteet vanhemmuudessa

Lapsen erityistarpeiden kanssa eläminen vaikuttaa vanhempien jokapäiväiseen elämään ja altistaa emotionaaliselle tunnekuormalle, stressille ja uupumukselle. Toistuvat tuntien mittaisiksi venyvät aamutoimet, kuormittuessaan haastavasti käyttäytyvän lapsen tunteenpurkaukset ja lepyttely tai kesken työpäivän saapuvat puhelinsoitot koulusta vaativat vanhemmilta kärsivällisyyttä, venymistä ja jaksamista. (Haastattelu 2026.) Tilanne, jossa oma lapsi käyttäytyy huonosti, aiheuttaa vanhemmissa häpeää. Häpeä syntyy ulkopuolisten asenteista ja tilanteen tulkinnoista sekä vanhempien syyllistämisestä. Lisäksi vanhemman häpeää lisää omat neuvottomuuden ja turhautumisen tunteet, kun kaikesta ennakoinnista huolimatta eivät aina kykene estämään tilanteiden kärjistymistä.

Toisinaan vanhemman mieli on alakuloinen jo valmiiksi mennessään hakemaan lasta koulusta, sillä tietää saavansa päivästä negatiivista palautetta (Alatalo 2016). Välillä taas lasta hakiessa tunnistaa oman ärtymyksensä kasvavan, kun tietää jo vastassa olevan jumittavan lapsen, joka ei hetkeen suostu liikahtamaankaan, vaikka aikataulu olisi kiireinen. Siltikin, vaikka arki haastaa toisinaan jaksamisen äärirajoille, ei se vie rakkautta pois. Oma lapsi on rakas, ei pelkkä sairaus tai diagnoosi, vaan lapsi, jonka kuuluikin perheeseen syntyä. (Haastattelu 2026.)

Ihan yhtä totta on vanhemman kokemat tunteet. Kärjistyneet tilanteet ja lapsen tunteenpurkaukset herättävät vanhemmassa monenlaisia, pelottaviakin ajatuksia. Vanhemmat kokevat pettymystä elämän muovautumisesta voimia vaativaksi arjeksi. Tunne voi olla surua tavanomaisen elämän unelmista, joista on joutunut luopumaan tai riittämättömyyden kokemusta siitä, ettei omat voimat aina riitä vaativaan arkeen. Erityinen arki koskettaa väistämättä myös aina koko perhettä ja koettelee parisuhdetta.

Tunteiden tunnistaminen

Vanhemman rooli on toimia lapsen emotionaalisena turvapaikkana ja tunteiden kanssasäätelijänä. Jotta siinä voisi onnistua, tulisi vanhemman pysähtyä pohtimaan, millaisia reaktioita itsessä tapahtuu tunnekuohujen hetkissä. Pysähtyminen omien tuntemusten äärelle auttaa havaitsemaan, tunnistamaan ja löytämään arjen auttavia keinoja selvitä vanhemmuudessa läsnä olevien tunteiden kanssa. (Seppälä 2025.)

Tunteet vaikuttavat tapaamme ajatella ja toimia, ja toimivat kaiken inhimillisen toiminnan taustalla. Tunteiden kieltämisen sijaan niitä tulisi käsitellä avoimesti. Läsnäolevalla, empaattisella ja rauhallisella toiminnalla vanhempi viestii lapselle turvaa ja niistä ylipääsemistä yhdessä. Toisaalta vanhempikin suuttuu joskus ja voi lapselle kertoa syynsä omaan kiukkuisuuteen. Vanhemman rehellisyys omista tunteistaan mallintaa kaikkien tunteiden tärkeyttä lapselle ja luo kuvaa siitä, että myös erehtyminen on sallittua. Toisinaan jokin tilanne voi vanhemmasta tuntua niin uuvuttavalta ja hermoja raastavalta, jolloin pieni aikalisä tai hetkeksi paikalta poistuminen voi auttaa omien tunteiden tasaamisessa. (Ahonen 2017, 67-69.)

Voimia vanhemmuuteen

Vanhempana kokee tärkeänä kuulluksi tulemisen ja mahdollisuuden turvalliseen puhumiseen. Aikaa ja tilaa sellaiselle keskustelulle, jossa voi kokea olevansa turvassa arvostelulta ja tuomitsemiselta, vaikka uskaltaisikin kertoa omista ajatuksistaan ja vaikeistakin tunteista. Läheisten tuki on vanhemmille tosi tärkeää ja kun on joku, kenen kanssa vastuuta voi jakaa. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Sitä on tottunut pärjäämään omin avuin ja toisaalta voi kokea huonoa omaatuntoa siitä, että haluaisi esimerkiksi hetken itselleen ja tauon omasta lapsestaan. (Haastattelu 2026.) Avun hakeminen arjen ja jaksamisen tueksi vaatii vanhemmalta aktiivisuutta. Toisaalta ammattilaisen tuki tai samaa kokeneiden ihmisten antama vertaistuki on parhaimmillaan voimauttavaa. Voimia antaa kokemus siitä, ettei ole ajatustensa kanssa yksin ja koetut tunteet eivät tee vanhemmasta huonoa tai epäonnistunutta.

Lähteet

Ahonen, L. 2017. Haastavat kasvatustilanteet. Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Alatalo, A. 2016. MarjaHintikkaLive. Erityislasten vanhempien puheenvuoro, 12 tarinaa erityisarjesta. Blogikirjoitus. Viitattu 1.4.2026. https://yle.fi/aihe/a/20-178792

Haastattelu 2026. Äidin haastattelu 2.4.2026.

Seppälä, R. 2025. Vanhemmuuden vaietut tunteet. Blogikirjoitus. Tukena. Viitattu 1.4.2026. https://tukena.fi/vanhemmuuden-vaietut-tunteet-vertaisryhma/

Kirjoittanut: ML