Vuorovaikutus on kohtaamista ja asennetta

Jokaisella meillä on oma tapamme kohdata ja olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Jokainen tuo kohtaamiseen omaa kulttuuriaan, uskomuksiaan ja historiaansa, joiden avulla jäsentää elämäänsä ja maailmaa. Vuorovaikutukseen eivät kuitenkaan vaikuta vain sanat, joita lausumme vaan asenne, jolla toiset kohtaamme. (Mönkkönen 2018, ammatillisen kohtaamisen lähtökohtia.) Asenteet ovat osa vuorovaikutusta ja ne vaikuttavat toimintaamme enemmän kuin ehkä huomaammekaan. Arvostava kohtaaminen on vuorovaikutuksen perusta ja sen merkitys korostuu etenkin silloin, kun yhteistä kieltä tai yhteisiä viestinnän keinoja ei ole. Hämmentyneisyys ja avuttomuus ovat ymmärrettäviä, kun kohtaa ihmisen, jonka kommunikointitapa poikkeaa omasta. (Karjalainen & Wallenius-Penttilä 2020, 9.)

Kuva 1: Tekijänoikeusvapaa kuva: haettu Pixapay-palvelusta

Meillä kaikilla on tarve viestiä toisten kanssa, kertoa mielipiteemme, tehdä valintoja ja päätöksiä sekä ilmaista tunteita. Haluamme saada huomiota ja jutustella, olla ihmisiä. Kuvittele millainen päiväsi olisi, jos et pystyisi puhumaan. Miten saisit ilmaistua tunteesi, ajatuksesi ja tarpeesi toisille ja ymmärtäisivätkö he mitä haluat kertoa. Tällainen on arkipäivää puhevammaisille ihmisille. He kuulevat, mutta puhumisen keinot puuttuvat. (Kehitysvammaliitto 2026.) Vuorovaikutus on paljon muutakin kuin puhutut sanat. Puhetta voidaan tukea korvaavin keinoin kuten kuvilla, viittomin, sovelluksin, esinein, piirtäen, kirjoittaen sekä ilmein ja elein. Puhumattoman ihmisen oikeus kommunikointiin toteutuu toimivien keinojen ja apuvälineiden avulla, mutta lähi-ihmisen tuki on merkittävä. (Papunet 2026.)

Kun ihmisen keinot ilmaista itseään tai mahdollisuudet ottaa osaa keskusteluun ovat vähäisemmät, tarvitaan toiselta ihmiseltä taitoja tulla vastaan. Kommunikointia tukevat keinot eivät itsessään ala välineestä, vaan se alkaa ihmisestä. Kommunikoinnin onnistuminen rakentuu pienistä hetkistä, joissa toinen haluaa ymmärtää. Siitä, että on kiinnostunut toisen ajatuksista ja tavasta ilmaista itseään. Yksikin ilmaisu toisen omalla keinolla antaa tunteen aidosta huomioimisesta ja kohtaamisesta. Kommunikointi ei tapahdu tyhjiössä, se tapahtuu kaksisuuntaisessa vuorovaikutuksessa. (Sillanpää 2025.)

Mitä vaikeammin vammaisesta ihmisestä on kyse, sitä enemmän hän on riippuvainen toisista ihmisistä ja heiltä saamastaan tuesta (Kehitysvammaliitto 2026). On helppoa keskittyä siihen, mitä toinen tekee tai mitä toinen ei tee, mutta usein vähemmälle huomiolle jää se, miten itse tilanteessa toimii. Annanko toiselle aikaa ilmaista ajatuksiaan, huomioinko sanatonta viestintää kuten eleitä, ilmeitä ja katseita tai olenko kiireinen vai aidosti hetkessä läsnä. Pienikin muutos omassa toiminnassa voi olla merkityksellistä toiselle. (Sillanpää 2025.)

Puhumaton ihminen kohtaa ennakkoluuloja ihan arkielämän kohtaamisissa ja ammattilaistenkin kanssa. Ajatellaan, että puhevammaisen kanssa pitäisi toimia jotenkin toisin tai suhtautua häneen jollakin tietyllä tavalla. Helposti vuorovaikutustilannetta vältellään, koska ei osata suhtautua toisen puhumattomuuteen. Vammaisen kohtaamiseen voi liittyä jännitystä, totuttuja toimintatapoja tai tietämättömyyttä kuinka kuuluisi kohdata. Ihmisen erilaisuuteen kohdistuva erottelu ja kohtaamattomuus voi ilmetä ohipuhumisena, mikä voi olla päälle puhumista, kuuntelemattomuutta tai täysin sivuuttamista. Tavallisia arkisia ohipuhumisen tilanteita on, jossa esimerkiksi puhevammaisen seurassa olevalle avustajalle puhutaan ja vastataan, puhumaton sen sijaan sivuutetaan. (Tiilikainen & Seppänen 2018, 205.)

Kohtaaminen ja toisen kuuleminen edellyttävät lähi-ihmiseltä herkkyyttä ja kykyä heittäytyä, taitoja, joita voi oppia. Toisen kohtaaminen ja kommunikoinnissa tukeminen ei vaadi täydellistä osaamista. Erilaisten kommunikointikeinojen tuntemus auttaa, mutta tärkeämpää on halu kuulla toista paremmin. Sitä voi ilmaista hiljaisella hetkellä, jossa toinen ehtii toimia. Se voi olla katse, jolla ilmaisee huomioimista ja läsnäoloa tai viittoman käyttämistä tilanteessa, jossa se on merkityksellinen. Tärkeintä ei yksistään ole erilaiset keinot, vaan miten mahdollistaa yhteyden. (Sillanpää 2025.)

Lähteet

Karjalainen, A-L. & Wallenius-Penttilä, K. 2020. Diak. Eri tavoin kommunikoivien kohtaaminen sosiaali- ja terveysalan työssä. Viitattu 29.3.2026. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/344887/DIAK_Opetus_5.pdf?sequence=5&isAllowed=y

Kehitysvammaliitto. 2026. Puhevammaisuus. Puhumaton ei ole olematon! Video. Viitattu 29.3.2026. https://www.kehitysvammaliitto.fi/puhevammaisuus/

Mönkkönen, K. 2018. Vuorovaikutus asiakastyössä. E-kirja. Gaudeamus.

Papunet. 2026. Kommunikointi voi vaikeutua eri syistä. Viitattu 29.3.2026. https://papunet.net/kommunikointi-voi-vaikeutua-eri-syista/

Sillanpää, H. 2025. Esteetöntä kommunikointia. Kommunikoinnin tukeminen alkaa asenteesta. Podcast. Spotify. Viitattu 28.3.2026.

Tiilikainen, E. & Seppänen, M. 2018. Yksinäisyys afaattisen ihmisen kokemana. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 55/2018, 200-211. Viitattu 29.3.2026. https://journal.fi/sla/article/view/74421/36056

Kirjoittanut: ML